Ensimmäinen viikko takana. Voi luoja... Enää 155 viikkoa edessä tässä kolmen vuoden urakassa. :)
Viikossa huulet eivät vielä ole täysin tottuneet suussa oleviin ylimääräisiin kojeisiin. Aamulla herätessä huulessa näkyy painaumia. Päivällä puhuessa ja hymyillessä kojeet raapii huulen sisäpintaa, ja ylähuuli taitaa olla vielä vähän turvoksissa. Tunne ei ole aivan yhtä paha kuin viikonloppuna, mutta ei vielä läheskään normaali. Kotona en jaksa enkä viitsi peitellä kojeita huulten alle. Silloin saa huulet levätä. Julkisilla paikoilla asiaa kuitenmin miettii jatkuvasti, ja ehkä senkin takia pingottaa huulia normaalia enemmän, joka vain pahentaa niiden olotilaa.
Niin oudolta kun se tuntuukin, en häpeile näyttää rautojani ventovieraille ihmisille. Hyvien kavereiden kanssa voin myös olla ihan normaalisti, sillä he tietävät miksi olen lähtenyt tähän puuhaan. Puolitutut ovat sitten asia erikseen. Heitä nähdessään tunnen oloni jotenkin vaivautuneeksi. En ole ihan varma mistä se johtuu. Ehkä siitä, että heidän kanssa en halua alkaa juttelemaan aiheesta, mutta itsellä huomio kiinnitty jatkuvasti rautojen olemassaoloon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti